Vaapula-blogia luotsaava Manda on järkännyt meidän ompeluihmisten iloksi tänä syksynä monenlaisia haasteita. Itse päätin tarttua näistä haasteista viimeiseen eli lapsuusmuisto-haasteeseen, jossa ompeluinspiraationa toimii jokin muisto lapsuudesta. Minusta on tosi kivaa etsiä omiin ompelujuttuihin vinkkejä vanhoista vaatteista ja tiesinkin heti haasteeseen ilmoittautuessaní, minkä vaatteen nappaisin omasta lapsuudestani haasteen lähtökohdaksi.
Isälläni on iso suku, sillä sisaruksia hänellä on peräti yhdeksän kappaletta. Osa tädeistä ja sedistä on tullut itselleni läheisemmäksi kuin toiset ja kaikista läheisimmäksi koen isäni nuorimman pikkuveljen perheineen. Sain luvan julkaista täällä yhden yhteisen kuvamme, jossa olen reilun vuoden vanha ja vieraana heidän kihlajaisjuhlassaan 70-luvun lopulla. Ollessani lapsi olimme todella tiiviisti tekemisissä ja heidän vanhin lapsensa, itseäni neljä vuotta nuorempi tyttö on serkuistani läheisin. Monet kivat lapsuuden muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen juuri näiden sukulaisten kanssa, yhteiset perunnannostamiset tai -istuttamiset mummulassa, syntymäpäivien vietto tai Särkänniemen reissut akkaporukassa, kun olin jo koululainen.
Tämä mekko ja tällaiset lapsuusmuistot olivat siis lähtökohtanani ja inspiraationa haasteompelua varten. Marraskuussa ei valitettavasti näillä leveyksillä hellemekolle ole tarvetta eikä aurinkomatkojakaan ole lähiaikoina tiedossa, joten mekon idea piti siirtää johonkin muuhun tuotokseen. Niinpä päätin siirtää mekkoni perhoset lentelemään koululaisneidin villakangastakkiin, jolle oli oikeasti tarve olemassa.
Haaveenani oli löytää kauniin sävyinen vihreä villasekoitekangas, mutta ilmeisestikään vihreän sävyt eivät taida olla nyt muodissa, sillä sellaista en tähän hätään löytänyt. Eurokankaasta nappasin mukaani harmaaseen (?) taittuvaa turkoosia(hkoa) villasekoitekangasta, josta ompelin takin Ottobren tikkitakin kaavoja hiukkasen muokaten (6/08, vetskarin tilalle vaihdettu napitus, mallissa vetoketju on myös kauluksessa, mutta napeilla se ei toiminut laisinkaan, joten siitä tuli tavallinen kaulus). Perhoset leikkelin EK:n tukevammasta huovasta (saatavilla rullalta) Sizzix- leikkurin avulla ja osan koristelin vapaalla konekirjonnalla vihertävällä ja keltaisella langalla. Minulla on nyt konekirjontaa varten hieno avoin paininjalka ja kunhan pääsen sen kanssa vähän paremmin tutuksi, kerron siitä tarkemmin.
Minusta takista tuli nätti, vaikka näissä hieman epätarkoissa kuvissa se ei ihan mielestäni pääse oikeuksiinsa. Ompeluvaiheessa tosin mietin, onko väri hyvä. Sävy ei ole ehkä mikään tyypillinen käyttämäni, joten siksipä se varmasti tuntuu vähän oudolta. Perhoset tuovat klassiseen takkimalliin persoonallisuutta ja herkkyyttä. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ommellut liian naftin takin, sillä tämä tulee mahtumaan vielä keväälläkin. Takin sävy ja siinä lepattavat perhoset sopivatkin vielä paremmin minusta helmi-maaliskuulle, kun talven selkä alkaa taittua ja kevätaurinko jälleen lämmittää. Tyylillisesti takki sopii reippaaseen koulutyttötyyliin farkkuineen kuten näissä kuvissa, mutta sieluni silmin näen sen myös sukkahousujen, vaaleiden säärystimien, kevyen, leveän hameen ja aran tyyppisen neuleen parina.
Minusta takista tuli nätti, vaikka näissä hieman epätarkoissa kuvissa se ei ihan mielestäni pääse oikeuksiinsa. Ompeluvaiheessa tosin mietin, onko väri hyvä. Sävy ei ole ehkä mikään tyypillinen käyttämäni, joten siksipä se varmasti tuntuu vähän oudolta. Perhoset tuovat klassiseen takkimalliin persoonallisuutta ja herkkyyttä. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ommellut liian naftin takin, sillä tämä tulee mahtumaan vielä keväälläkin. Takin sävy ja siinä lepattavat perhoset sopivatkin vielä paremmin minusta helmi-maaliskuulle, kun talven selkä alkaa taittua ja kevätaurinko jälleen lämmittää. Tyylillisesti takki sopii reippaaseen koulutyttötyyliin farkkuineen kuten näissä kuvissa, mutta sieluni silmin näen sen myös sukkahousujen, vaaleiden säärystimien, kevyen, leveän hameen ja aran tyyppisen neuleen parina.
Ompelumerkkejä en omista ja olen laiskistunut Lidlin leimasimenkin kanssa. Lapsille tekemät takit olen kuitenkin useimmiten halunnut "omistuskirjoittaa" ja tämän takin alavaran nurjalle puolelle kirjoin ketjupistoin Helmoja ja hepeneitä -sanat. Siitä tuli ihan hauska, vaikka jälki on hieman kotikutoisen näköistä. Tällä tavalla olisikin kiva merkata kaikki itse tekemät käsityöt, vaikka siinä hieman aikaa meneekin. Harmittaa vain se, että miksi ihmeessä menin leikkaamaan vuorin reunan hulpiolta, hulpion "reiät" kun oikein korostuvat lähikuvassa, käytössähän niitä ei kukaan nää :). Takin vuorittamisen tein näiden jakamieni ohjeiden mukaan.
Takin kaveriksi surautin tytön tahriintuneesta villaneuleesta pipon, jonka koristelin isolla tekoturkistupsulla. Pipon kaava on Ottobresta (4/15), tosin tässä on kaksi saumaa neuleen kapeuden vuoksi. Peruspaidan trikookangas on Saksasta ja ompelin sen hetki sitten koululaisneidin kaappiin syntyneesen akuuttiin paita- (ja housu)pulaan.
Tämä mielenkiintoinen lapsuusmuistoni-haaste jatkuu huomenna toisen bloggaajan toimesta. On todella kiva nähdä kaikki tuotokset ja päästä lukemaan tarinat ompelujen taustalla. Keskiviikkona palailen linjoille ilmoittamaan Nosh-arvonnan voittajat (vielä hetki aikaa osallistua, kurkkaa edellinen postaus)! Lämpöisesti tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, joita tänne viime viikolla on tupsahtanut!
Hello! This week my blogger friend Manda is hosting a challenge where we were supposed to sew something based on our childhood memories.
My father comes from a big family, he has 9 siblings and some of the aunts or uncles are closer to me than others. I feel closest to my Dad's youngest brother and his family (picture above, that's me with them in the late 1970's, I'm one year old). When I was a kid we used to see a lot and their oldest daughter who is only four years younger than me has always had a special role in my life. I still see this uncle and his wife once a year and with my cousin and our families we even get together more often.
When I was quite a little girl, my uncle's wife who loves to make all kinds of crafts sew me a dress (the other photo above :)). It was my favorite summer dress, I loved the print with butterflies, shirring in the bodice and the wide hem. I think it was special to me also because of the person who made it! That dress was my base or inspiration to this challenge and since there is no need for summer dress now I decided to make a woolen winter coat for my oldest daughter and embellish it with butterflies that remind me of that dress.
I used an Ottobre pattern (6/08) but changed the zipper into buttons. I made the butterflies using our Sizzix Big Shot shape-cutting machine and decorated some of them with free motion embroidery. I think this coat turned out pretty nice and what is best that she really needed a new coat like that. The color of the coat is something I don't usually use and I'm still wondering a bit is it good or not... Did you notice the hand embroidered name of my blog on the wrong side of the coat? It looks pretty homemade but cute I think.
Anyway, new coat needs new matching beanie and I made it using an old, a bit stained pullover of my daughter. It's always positive when you can turn old but good stuff into something new and necessary. And I just loved that pullover, probably more than her so I was so happy to give it a new life.
I'll be back on Wednesday to announce the winners of Nosh giveaway, check out the previous blog post if you are interested in it. Have a great Monday!