Olen havahtunut siihen, että elän keskellä keskeneräisiä käsityöjuttuja. Mitenkähän tässä näin kävi? Ilmeisesti lapsiperhe-elämä on nostanut sietokykyäni yleisesti niin, että ennen todella huonosti keskeneräisyyttä kestävä minäni ja yhden asian kerrallaan tehneet käteni kokee keskeneräisyyden olevan normaali tila lähes joka asiassa. Tai sitten en osaa enää vain keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Toisaalta käsitöissä on kyllä se hyvä puoli, että niitähän saa jopa valmiiksikin saakka, välillä nopeammin, välillä hitaammin. Käsityöblogi, kuten monet ovat huomanneet on erittäin hyvä apuri käsitöiden valmiiksi saattamisessa. Lähes aina on yhtä ihanaa ihastella kättensä jälkiä valmiissa töissä: käsitöissähän kun se jälki kuitenkin on ja pysyy - toisin on vaikkapa siivotun kodin tai leivonnaisten kohdalla!
Etsiessäni eilen nahanpalaa pojan ritsaan törmäsin yhteen keskeneräiseen käsityöhön, sellaiseen, jonka olemassaolon olin jo ihan unohtanut. Voin kertoa, että jälleennäkemisemme oli kuitenkin riemuisa, sillä sen sijaan, että löytö olisi saanut minut paiskaamaan laatikon kannen kiinni niin nopeasti kuin mahdollista, nostin leikatut palaset pöydälle, ihastelin kauniita tilkkuja ja istuin ompelukoneen ääreen tekemään projektin valmiiksi. Siinä samalla mietin, että onpa minulla monenlaisia
keskeneräisiä käsitöitä.
Piti oikein alkaa listaamaan keskeneräisiä töitä ja sitä, miksi ne ovatkaan kesken jääneet. Sain aikaan monenlaisia päätelmiä. Konkreettisesti aloitettuja, mutta jostain syystä keskeneräisiä tai hitaasti eteneviä käsitöitä löytyy monenlaisia, kuten
-
en tiedä, mitä tehdä -käsityöt: kirjoneuleprojektista on kerä hukassa ja koukkuamistyöstä loppui lanka kesken, totta kai sellainen, jota lähikaupasta ei enää ole saatavilla (siis pian vuoteen ollut saatavilla). Nämä projektit odottavat ideaa ja aikaa parempaa tai kenties sitä kadoksissa ollutta tarviketta. Saattavat joutua myös purkutuomion alle.
-
autokäsityö/sohvakäsityö: ahkera käsityöläinen ei tietenkään voi vain istua ja olla matkan tai elokuvan katselun aikana, sillä siinähän paikoillaan möllöttäessä menee monta tuntia hyvää aikaa hukkaan! Autossa tai sohvalla tehtävän käsityön pitää olla riittävän helppoa ja ohjelmasta riippuen sellaista, että sen osaa vaikka silmät kiinni. Minun auto/sohvakäsityöni ovat tällä hetkellä lähinnä virkattuja juttuja, reunapitsejä tai palojen tekemistä peittoon. Edistyy hitaasti, mutta varmasti. Silti en ymmärrä, miksi työtä pitää olla kahdenlaista, kyllähän yksikin olisi riittänyt. Mutta kun se inspiraatio - tiedättehän te!
- keskeneräsiiin käsitöihin lukeutuvat myös erilaiset tarvekäsityöt - erityisesti
korjausompelua kaipaavat käsityöt. Henkilökohtaisesti ne ovat minulle se tylsin käsityön muoto, johon todella tarvitsee tsemppausta. Innostusta häiritsee aika paljon se, että juuri kun kuvittelit saavasi kaikki korjausompelut tehtyä, ilmestyy jostakin rikki kulunut housunpolvi, villatakki, josta on irronnut nappi tai pipo ilman tupsua...
- lapsiperheessä, jos ei ole kovin tarkkana, voi löytyä myös sellainen harvinainen keskeneräinen käsityön muoto kuin
pienet sormet auttavat-käsityö. Kun solmeilutyön pikkulankakerät ovat pyöritelty pienten sormien toimesta sekaisin liian monta kertaa, niiden setviminen jälleen kerran alkaa tuntua työläältä ja sekin työ saa odottaa aikaa parempaa - tai ainakin sitä aikaa, että lapsi menettää mielenkiintonsa työhön
- sitten on tietysti liuta niitä
muuten vaan unohtuneita töitä, jotka jäävät kakkoseksi tai vaikka kymmenenneksi tärkeämmän, mielenkiintoisemman tai kiireellisemmän työn takia. Kuten esimerkiksi se kirjottu pöytäliina, jonka aloitin aika lailla kymmenen vuotta sitten tai nämä linnut.
Konkreettisten keskeneräisten käsitöiden lisäksi luovan ihmisen päässä pyörivät tietysti myös ne tulevaisuudessa tehtävät käsityöt. Nekin ovat keskeneräistä käsityöelämää, mutta sieltä alkupäästä, kun ei olla juuri puusta pidemmälle vielä päästy. Tähän ryhmään kuuluvat
-
haavekäsityöt: nämä vasta unelmointivaiheessa olevat työt odottavat usein joko sopivampaa elämäntilannetta, kesälomaa, vuorotteluvapaata, eläkeikää, tilaa ja välineitä, ehkä jopa käsityökurssia ja taitavaa opettajaa. Käsitöissä voi olla kyseessä jokin itselle uusi juttu, vieras tai haastava tekniikka, johon mielen ja taitojen pitää olla tasapainossa ennen kuin hommaan voi ryhtyä. Tai sitten haavekäsityöt voivat olla ihan tavallisia haaveita käsitöistä, hyviä ideoita, joita näkee kirjoissa tai somessa ja joita halutaan myös itse toteuttaa, sitten kun....
-saman ryhmän alle luen myös
varastoon tehtävät käsityöt: Näitä en saa itse ikinä tehtyä, vaikka kuinka niin ajattelen. Olisipa minulla sellainen peruslahjavarasto, jossa olisi vaikka käsintehtyjä tiskirättejä ja keittiöliinoja, erilaisia pussukoita ja penaaleja, pehmoleluja ja villasukkia. Ajatelkaa kuinka helppoa olisi käydä kyläilemässä ja synttäreillä, ottaisi vain kaapista aina jonkun sopivan lahjan ja tekisi sitten uuden tilalle. Kaikki hyvissä ajoin tehtävät juhlapyhä diy-jutut kuuluvat tähän samaan kategoriaan myös, itsellä ne jäävät usein tekemättä kokonaan, vaikka kuinka päätän, että ensi vuonna joulukoristeita aletaan tehdä jo juhannuksena!
Näiden kahden ryhmän väliin jäävät sellaiset keskeneräiset käsityöt, jotka kuiskailevat olkapäällä, saavat parhaassa tapauksessa aikaan uuden oppimista, positiivista jännitystä ja innostusta, pahimmassa tapauksessa taas aiheuttavat stressiä ja itsesyyttelyä. Niitä on aloiteltu, mutta vaativat vielä (ajatus)työtä enemmän tai vähemmän. Positiivisempaa tapausta näistä kutsun
-
hautomis-käsitöiksi. Ne ovat töitä, joihin tiedät löytäväsi ratkaisun jonkin ajan sisällä ja tiedät, että valmiina ollessaan ne tulevat olemaan hyviä ja saavat silmäsi loistamaan ylpeydestä. Nyt ne ovat vain lepäämässä, odottamassa ehkä sitä täydellistä nappia tai yksityiskohtaa tai
the-ajatusta. Ne eivät varsinaisesti ahdista vaan aiheuttavat enemmänkin positiivista stressiä. Monet yhteistyöjutut, riippuen tietenkin vähän aikatauluista ovat minulle usein juuri näitä hautomiskäsitöitä. Tai sillä tyylillä tykkään niitä ainakin tehdä :). Hautomiskäsitöiden alalajiin kuuluu itselläni myös erikoistekniikkakokeilutilkut. Uutta tekniikkaa on siis hieman kokeiltu, mutta on vielä mietinnässä, mihin työhön tekniikkaa varsinaisesti käyttäisi. Näitä hautoimis-käsitöitä minulla on muutama tälläkin hetkellä kesken.
- itselleni kaikista stressaavin keskeneräisten käsitöiden muoto on
suunnitelma ja materiaalit valmiina-käsityöt. Olet löytänyt mallin, olet ostanut tarvikkeet ja sitten homma ei jostain syystä etene siitä mihinkään. Kaavat ovat valmina kangaspalan sisässä, mutta et saa vain aloitettua, ei löydykään aikaa, ei innostusta, sopiva vuodenaika meni jo jne. Että miten niitä nyt ei ole vieläkään tehty! Mitä ajan ja rahan haaskausta suorastaan! Nämä häiritsevät itseäni eniten - juurikin se tarvikkeisiin käytetty raha ja esim. kaavojen jäljentämisen kulunut aikaa jurppii, kun valmista ei tule. Mulla on pari tällaista projektia odottamassa syksyltä ja viime vuoden lopulta - niin joo, tosiaan se syksyhän meni jo.
![]()
Käsitöiden kanssa eläminen on yllättävää, innostavaa, luovaa, välillä harmitusta ja pientä epätoivoa aiheuttavaa. Se on parhaimmillaan värikästä lanka- ja kangas-iloittelua, kovan ja pehmeän vuoropuhelua, aisteja rikastuttavaa, luovaa ongelman ratkaisukykyä, uuden keksimistä ja perinteiden kunniottamista. Se on yhteisöllistä ja toimii eri kultturien ja kansojen yhdistäjänä. Yksi parhaista hetkistä käsitöissä on se, kun tuote on siistitty, nostat sen valmiina käteesi ja hymyillen voit (vaikeuksienkin jälkeen) todeta sen tuovan suurta iloa ja tyydytystä elämääsi. Voit taputtaa itseäsi olkapäälle ja sanoa, hyvä minä!
Iloinen mieli valtasi minut eilen, kun lähes kahden vuoden vitkuttelun jälkeen värikkäät tilkkulinnut pääsivät vihdoin siivilleen ja lentävät kesäksi koristamaan meidän paviljonkikatosta. Yleensä melko vaativakin käsityö-minäni voi näköjään välillä kehrätä tyytyväisyydestä näinkin pienestä asiasta. Lintujen ohje on Simply Homemade-lehdestä toissa kesältä.
Oikein ihanaa toista pääsiäispäivää kaikille teille ja mukavaa iltaa!
Hello! I found these little birds yesterday from my sewing room. I had totally forgotten them since I had started them already in summer 2014! I decided to make them ready right away because I want them to decorate our summer pavilion on the back yard. We still have snow but maybe in a month or so I can already put the birds there.
When I was sewing the birds it got me thinking about my unfinished craft projects. Do you have many unfinished crafts or do you make things one at a time? I see that when I have become older I have many things going on, also when it comes to crafting. When I was younger I used to do more one craft at a time. Maybe I have lost my ability to concentrate ;). Anyway, it seems I have many kind of projects like
one or actually two for tv-watching,
one that is waiting for the perfect buttons or something like that,
some "don't know what to do"-projects,
as a mother of four mending projects of course and
some projcets that I guess just wait for the inspiration to come again.
I don't usually stress about my UFOs so much but I do feel a little bad about sewing projects that I have bought the material and maybe even the pattern. And then I just cannot get it done! It's like wasting time and money. One of the best parts in crafting is of course seeing the product finished. It's great to see and feel something you have made with your own hands. Like these cute birds - I really like them and they brighten up my day. I hope you are having a lovely day too!
The bird pattern is from Simply Homemade magazine (summer 2014).