Quantcast
Channel: Helmoja ja hepeneitä
Viewing all 91 articles
Browse latest View live

Jämälankaviltti

$
0
0

Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....





Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein

$
0
0

Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

Hakusessa yhteistyöbloggaajia Husqvarna Vikingille ja Pfaffille!

$
0
0


Blogini vakkariseuraajat tietävätkin, että olen toiminut Husqvarna Vikingin yhteistyöbloggaajana elokuusta 2015 lähtien. Jo kaksi vuotta siis, kylläpä se aika rientääkin nopsaan :). Oma yhteistyöni päättyy tämän vuoden loppuun ja lupasin auttaa etsintäkuuluttamaan uusia innokkaita yhteistyökumppaneita Husqvarnalle sekä nyt myös Pfaffille. Luepas siis eteenpäin, jos asia yhtään kiinnostaa!

VSM Finlandin puolelta, joka edustaa ja maahantuo kyseisiä koneita Suomeen, toivottiin lähinnä kolmea asiaa ja ne ovat tässä:

1. Yhteistyöbloggaajan tulisi omistaa Husqvarnan tai Pfaffin kone, jotta merkki on jo valmiiksi tuttu.

2. Bloggaajalla pitäisi olla jo jonkinlaista kokemusta blogin pitämisestä. Lisäksi suht säännöllinen postausväli sekä jonkinlainen vakinainen lukijakunta olisi toivottavaa.

3. Blogin tulisi mieluummin olla käsityöblogi kuin lifestyle-blogi höystettynä käsitöillä.
Sillä, millaisia ompelutöitä teet, ei ole väliä, eli voit olla tilkkutöiden tekijä, vaateompelija, sisustustuotteiden tekijä jne. Omassa blogissanihan ovat esillä olleet myös muut käsityötekniikat monenlaisten ompelutöiden lisäksi.

Jos sinusta tuntuu, että olisit sopiva henkilö kertomaan blogissasi ehkä ompeluun ja ompelukoneisiinkin liittyvistä aiheista ja toimimaan paitsi ompelun ilon, myös Husqvarnan tai Pfaffin "lähettiläänä", ota ihmeessä yhteyttä Ireneen:

irene.hagerstrom(at)europe.svpworldwide.com.

Häneltä voit varmasti myös kysellä lisätietoja aiheesta ja tietenkin kertoa omasta blogistasi ja käsityöharrastamisestasi :). Ei kyselyjä minulle, kiitos, sillä en yhtään tiedä, millaisia yhteistyömuotoja tällä hetkellä on suunnitteilla :).

Itse olen tässä yhteistyön aikana tehnyt paljon mm. paininjalkaesittelyjä, eritysesti ensimmäisen vuoden aikana. Me bloggarit (Kototeon Sanna, Neulanhaltijan Satu, Ideoi-blogin Piia ja minä), jotka aloitimme silloin 2015, saimme käyttöömme Opal 650 koneet ja yhteistyöpostaukset ovat keskittyneet paljolti juuri koneiden toimintojen ja lisätarvikkeiden esittelyyn. Asuinpaikasta riippuen olemme voineet osallistua myös jälleenmyyjien esittelypäiville ja koulutustilaisuuten, messuille ja muihin tapahtumiin. Muutaman kerran olemme tavanneet koko porukalla, ideoineet ja miettineet erilaisia yhteistyön muotoja, postausten aiheita sekä saaneet vinkkejä lisätarvikkeiden käytöstä. Enimmäkseen olemme saaneet postausten toteuttamisiin vapaat kädet, tosin viime vuonna meillä oli löyhä runko aiheisiin.

Omalla kohdallani yhteistyön päättymiseen ei liity mitään sen kummempaa kuin ne kuuluisat ruuhkavuodet! Neljä harrastavaa lasta, koira, paljon kotoa poissa oleva mies, (pakolliset) kotityöt ja tällä viikolla alkaneet omat sivutoimiset opinnot (niistä sitten myöhemmin) ovat vaan nyt sellainen yhdistelmä, jossa yhteistyöt tällä hetkellä tuntuvat vähän liiallisena hikipisarana otsalla. Nukkuakin pitää, sillä nelikymppinen tarvitsee jo hyvät yöunet tai muuttuu hirveän kärttyisäksi - ainakin minä :).

Oma kässäilytahti on tällä hetkellä melko hidas ja bloggaustahti vieläkin hitaampi. Niinpä annan hyvillä mielin paikkani jollekin sellaiselle, jolla on intoa ja aikaa bloggaamiseen sekä tietenkin kivoja ideoita blogiyhteistyön merkeissä. Olkaa siis vaan reippaasti yhteydessä Ireneen, jos sieltä kotoa jonkin vuosimallin Husqvarna Viking tai Pfaff löytyy!

Laitan tähän loppuun vielä muutamia esimerkkikuvia Husqvarnan kanssa tekemistäni yhteistyöpostauksista sekä linkit alkuperäisiin teksteihin. Erityisen paljon olen näiden kahden vuoden aikana oppinut juurikin paininjaloista ja täytyy sanoa, että koneen tikkityppeihinkin on varmasti tullut perehdyttyä normaalia paremmin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Applikaatiojalan esittelyä/patahanskat
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/02/pienen-leipurin-patahanskat-seka.html


Reunatikkausjalan esittelyä/tilkkumatto
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/03/varia-jalkojen-alle-colour-under-feet.html


Nahan ompelusta/kännykkäpussi
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/05/nahkaompelua-ja-arvonnan-voittaja.html


Napin ompelu koneella/origamiheijastimet
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/10/origami-heijastimet-seka-vinkit-napin.html


Koristetikkauksen hyödyntäminen tilkkupeiton tikkaamisessa
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2017/05/dresden-butterflies-tilkkupeitto.html

Nahkapussukka kännykälle ja syksyn kuulumisia

$
0
0

Kukkuluuruu, täällä ollaan pitkästä aikaa :)! Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää, vähän kiirusta, mutta hyvällä tavalla. Aloitin tuossa syyskuun alussa nimittäin opiskelemaan sivutoimisesti tekstiili-alan artesaaniksi (jee!) ja sehän tarkoittaa sitä, että istun 2 iltaa viikossa koulun penkillä sekä yhden lauantain kuukaudessa. Syksy alkoi kankaanpainannalla ja tällä viikolla päästiin sitten huovutus-kurssin kimppuun. Olen tykännyt tosi paljon, meitä on kiva naisporukka opiskelemassa erilaisin taustoin ja ikähaarukkaankin mahtuu monen ikäistä.

Tämä tekstiilipuolihan oli mulla harkinnassa jo silloin 90-luvun lopulla enkä ole ikinä katunut, että valitsin silloin vaatetuspuolen, mutta nyt varsinkin tämän blogin ja teidän vuosien saatossa jättämien kannustavien kommenttien saattelemana (kiitos <3) olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin vähän päivittää käsitöihin liittyviä opintoja, oppia uusia tekniikoita sekä opiskella ohjaustoimintaa, jotta voisin mahdollisesti joskus vaikka vetää esim. kansalaisopistolla erilaisia käsityöaiheisia kursseja. Se kun on aina ollut vähän sellainen juttu, jota haluaisin tehdä. Lapsetkin kasvaa, niin ne ilta-työajat sitten sopivat omaan elämäänkin tulevaisuudessa paremmin kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Joten tässä sitä nyt ollaan sitten :). Saa nähdä, saanko tänne joskus näytille joitakin koulutöitä, toivotaan niin.

Mutta mennäänpäs sitten niihin tämän syksyn vapaa-ajalla tehtyihin kässäilyihin. Niitä ei ole paljon. Pääteemoina on ollut kahden tilkkupeiton valmistaminen lahjaksi. Toinen on valmis, mutta sitä ei ole vielä toimitettu ja siksi sitä ei nähdä täällä vasta kun lokakuun lopussa (eli seuraavalla kerralla varmaankin). Toinen on tulossa kummitytölle joululahjaksi ja sitä pääsin hieman aloittelemaan viime viikonloppuna. Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä tarveompeluita, kuten legginssejä tytöille, omaan keittiöön patalappuja ja sitten tänään sain inspiraation ommella tuollaisen nahkaisen pussukan kännykälle ja siitä tuli musta niin kiva, että intouduin esittelemään sen tänne bloginkin puolelle!



Pussukkaan otin vähän inspistä tilkkuiluhommista. Tällä kertaa päädyin tekemään tuollaisen normipussukkamallin ihan siitä syystä, että sille olisi sitten käyttöä senkin jälkeen, jos seuraava puhelin sitten joskus on siihen väärän kokoinen. Materiaalit eli tavallisen nahan ja tuon värjätyn, aivan mahtavan upean kalannahan hankin viime vuoden kässämessuilta Tampereelta. Tarkoituksena oli tehdä niistä tossut tytölle, mutta ei niitä sitten ikinä tullut. Kalannahkaa jäi onneksi vielä ihan mukava pala käytettäväksi muunkin projektin yksityiskohdaksi. En nyt valitettavsti muista firman nimeä, miltä nuo nahat ostin, mutta jostain Pohjois-Suomesta se taisi olla kotoisin. Täytyy varmaan tänäkin vuonna käydä noita kalannahkoja hypistelemässä osastolla, eihän tässä kovin pitkä aika messuhin enää olekaan edes.

Päädyin myös vuorittamaan pussukan ompelukone-aiheisella puuvillakankaalla. Vähän harmittaa, kun jäi tuo vetskarin toinen pää tuolla tavalla möllöttämään paksuna. Mulla ei tietenkäään ollut sopivan pituista vetskaria, joten katkaisin sitten pitemmästä ja silloin on tuota katkaistua päätä hieman vaikea saada siistiksi, varsinkin, kun ei ymmärrä ottaa pussukkaan riittävästi pituutta ;). Ehkä jo seuraavassa pussukka + katkaistu vetskari -yhdistelmässä se menee jakeluun ja siitä tulee omaankin silmään siistimpi lopputulos! Kuusikulmiot liimasin tosi kevyesti ennen tikkausta paperiliimalla kiinni ja ompelussa käytin apuna nahalle tarkoitettua teflon-jalkaa. Sillä nahan ompelu sujuu kyllä vaivattomasti. Tikkaukset tein silmämääräisesti, kuusikumion reunoja ja kulmia hyödyntäen.



Tämmöisissä merkeissä on siis tätä syksyä täällä vietetty :). Nyt tämä nuhanenä lähtee käyttää koiran vielä nopsaan myöhäisellä iltapissillä ja toivottaa teille kaikille mukavaa viikonloppua sekä syyslomaa, jos sellaista vietätte! 

Sydämellinen peitto

$
0
0

Vaikka nyt onkin jo taas harmaata, loskaista ja hämärää niin kuvitelkaapa hetkeksi tämä:

Sininen taivas ja auringonpaiste, päivänkakkaroita, harakankelloja ja kärpästen surinaa. Mansikoita, lettuja ja kylmää mehua. Ehkä vielä jätskitötterötkin! Iloa, naurua ja hyvää mieltä!

Tällaiset maisemat ja tunnelmat mielessäni aloin syyskuun alussa suunnitella elämäni ensimmäistä lahjapeittoa. Peittoa nimenomaan siksi, että lahjan saaja perheineen harrastaa kesäisin matkailuautoilua ja sieluni silmin näin heidät istumassa piknikillä peiton päällä kauniina kesäpäivänä. Monien surffailujen ja lehtien selaamisen jälkeen olin valinnut toteutettavaksi malliksi Moda Fabricsin sivuilta löytyvän Latitude Batiks peiton. En ollut ihan varma, mitä lahjan saaja olisi mieltä tilkkutöistä ja tässä peitossa varsinaista tilkuista koottua pintaa ei ollut paljon, niinpä pidin sitä turvallisena valintana. Peiton toiseen reunaan tuli tilkuista ommeltu isohko sydän ja sen toivoin lahjansaajalle viestittävän sitä, että lahja on rakkaudella tehty rakkaalle ihmiselle.


Kun Sinooperista löytyi ihanan kesäisiä Tilda Circus -malliston kankaita ja niihin löysin vielä sopivia kavereita Eurokankaasta, alkoi peittosuunnitelmasta muotoutua juuri sellainen, kuin olin toivonutkin. Pääsin hommiin ja kaikki sujuikin hyvin siihen saakka, että olin tikannut päällisen, vanun ja taustakankaan yhteen. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt iloita hienosti tiuhemmin tikatusta sydämestä saatikka vaaleansinisen osan täydellisesti onnistuneista vinoraitatikkauksista, kun pikainen vessassa käynti aiheutti olohuoneen lattialla levänneelle peitolle katastrofin!

Koira eli meidän Josef oli sitten päättänyt koristella peittoa hieman lisää. Oli napannut tussin (vedenkestävän tietenkin!), saanut siitä jollain ihmeellä korkin pois ja piirtänyt sitten peiton pintaan muutamat uudet violetit koristeet - tietenkin vielä siihen vaaleansiniselle alueelle, joka oli juuri isoimmasta kankaanpalasta tehty. Kyllä muuten muutama ärräpää pääsi siinä vaiheessa ja itkukin oli aika lähellä. Eihän ne tussinjäljet siitä mihinkään lähtenyt eikä oikein niin ison palan purkaminen tikkauksineen päivineen sopinut aikatauluihinkin sekään. Ei siinä auttanut kuin yön yli nukkua ja miettiä seuraavana päivänä, mitä peitolle keksisi. Mietin kirjailuja ja applikointeja, mutta sitten päätin vain ommella tahrakohdan päälle tarkasti kuvioon kohdistetun (taustakankaassa pieni kukon askel -kuvio) uuden palan ja tikata uudestaan siitä päältä. Ei se kaukaa näy, mutta ihan läheltä toki.



Ei ne kommellukset sitten siihenkään loppuneet, sillä peitostahan löytyi muitakin tahroja vielä. Ne lähti onneksi pesukoneessa! Tosin kaiken huippu oli, että kun näiden kuvien oton kälkeen silittelin vielä peiton reunoja, jotka pesun jäljiltä oli vähän rypistyneet, onnistuin tekemään silitysraudalla tahran toiseen reunaan :/. Nyt mulla on toinen vaaleataustainen lahjapeitto tekeillä ja todella toivon, että sen kanssa ei tule näin paljon päänsärkyä :D. Pitkään oon ihastellut tällaisia paljon vaaleata taustaa sisältäviä peittoja, mutta ei ne taida kovin käytännöllisiä olla - ainakaan meidän perheessä, kun niitä olohuoneessa tekee!

Mutta sellainen oli tämän peiton tarina, materiaalit tosiaan Eurokankaasta ja Sinooperista ja kokoa peitolla mukavasti noin 175 cm x 175 cm (unohdin mitata, mutta ohjeen mukaan 70 x 70 tuumaa). Täällä pitäisi alkaa suunnitella koiralle jonkinlaista talvipalttoota ja vähän tekis mieli huovutella pallojakin vielä tänä viikonloppuna ja ehkä kirjoa niihin jotakin. Läksyjäkin olis ja juhlat järkättävänä, joten saa nähdä, mihin aika riittää :). Tavataan taas marraskuun puolella <3.
  





Narukori, köysikori... x4 ja ohje!

$
0
0

Pitkin syksyä olen ihaillut Instagramin puolella erilaisista köysistä ommeltuja koreja tai vateja. Ideahan ei ole mikään uusi, mutta se aina tietyin väliajoin putkahtaa enemmän esille ja nyt sain inspiksen kokeilla itsekin korien tekemistä. Kesällä 2014 olen tehnyt hieman vastaavia (mutta kuitenkin erilaisia :)), niissä olen käyttänyt räsyä, kieputettua kangassuikaletta ja korit ovat tyyliltään vähän erilaisia kuin nyt tekemäni. Käytössä kuitenkin yhä ovat ja kuvia niistä löytyy täältä

Koko marraskuu on ollut osaltani aivan ylibuukattu enkä ole ehtinyt käydä edes kauppojen köysi/naruosastolla, mutta onneksi minulla sattui olemaan iso paketti jemmassa musta-valkoista veneilyköyttä (jota pari vuotta sitten ostin yhtä maton punontaprojektia varten, mutta tekemättähän se siis on) ja päätin ottaa heti vähän haastetta sekä itselle että ompelukoneelle ja kokeilla korin tekemistä siitä. Materiaalina tai värina se nyt ei ehkä ole ihan suosikkini, mutta ajattelin, että siitä voisi ihan hauska kori silti syntyä ja niin syntyikin! Köysi on 9 mm vahvaa ja sitä oli 30 m, käytin lähes kaiken, ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä. Valmiista korista tuli tosi reilu, korkeus on noin 22 cm yläreunaan, kahvan alapuolelle, halkaisija ylhäältä noin 44 cm ja pohjan halkaisija noin 21 cm.





Mietin vielä tämän korin loppusijoitusta, vaihtoehtoja on ainakin kolme eli joko koiran leluille, meidän villasukkien säilytytykseen tai sitten ihan veskiin vessapapereille. Kuvasin kuitenkin lankakerien kanssa, kun ajattelin, että on kaunein niin. Ja nätistihän siihen lankakerätkin sopisivat. Ompelu sujui Husqvarnan Opalilla ihan hyvin, yhtään neulaa ei katkennut, kun laitoin suosiolla heti 90, moottori ei ylikuumentunut eikä mitään muutakaan, sillä tuo köysi oli kuitenkin suht pehmeää sisältä. Lankaa meni kyllä!


Köyden jälkeen otin kokeiluun nyörikudetta, jota olin ostanut yhden kerän tämän vuotisilta Tampereen Käsityömessuilta, halvalla kun sai. Myyjää en kyllä muista, mikä oli. Kude tuntui aika lötköltä, mutta päätin yrittää. Pyöreän tasaisen pohjan ompelu oli lötköydestä johtuen heti paljon hankalampaa ja siitä tulikin hieman suippo. Silloin sain idean, että koristelen koria hapsuilla ja ompelin väliin - ihan summamutikassa - lankalenkkejä, jotka tasasin lopuksi tupsuiksi. Tykkään tämän väristä ja materiaalista enemmän kuin edellisen korin, mutta nyörikuide ei toimi tämän kokoisessa korissa, sillä siitä ei tule riittävän jämäkkä. Siitä saa kyllä tosi suloisia pieniä juttuja aikaiseksi. Näette ihan kohta! Tämän korin koko oli korkeudeltaan noin 8 cm ja halkaisija hieman reilu 20 cm, lisäksi jätin siihen nyörit, että sen saa roikkumaan. Tässä asuu nyt tänä jouluna tonttutyttö ja lumiukko ja joulun jälkeen vien sen roikkumaan ompleuhuoneeseeni. Köykäiset puuvillalankojen jämät saavat siitä sitten kodin itselleen.




Jossain vaiheessa tätä hapsukoria tehdessä sain idean, että voisin kokeilla tehdä ihan pienet minikorit ja tehdä toisesta niistä neulatyynyn (ihan kun niitä ei olisi jo riittävästi ;)). Viime yönä heräsin 01.58 (!!!!), pyörin tunnin sängyssä, kunnes meni hermot ja päätin nousta. Kaikki eiliset kotityöt oli tekemättä, joten niitä ensin siinä hissukseen tein ja sitten neljän jälkeen aloin ommella näitä pikkukoreja. Ja voi että niistä tuli suloiset, näin pikkaisissa koreissa tuo nyörikude toimi oikein hyvin. Otin samalla teille myös joitakin vaihekuvia siinä aamun pimeydessä ja näiden vinkkien avulla jokaiselta varmasti tämmöisten korien teko onnistuu, isompien tai pienempien. Mutta ihaillaan eka nuo minikorit, sillä niistä tuli ihan mun suosikit!!




Mitäs sanotte, minusta nämä on niin söpöt :). Töpsöttelin tuon neulatyynyn tekstin ja nappikorin reunan ihan kuultoväreillä ja siveltimen avulla. Eikö ole muuten hyvä väri, ihan omalla reseptillä koulussa tehty :). Neulatyynyn tyynyosa on reilumpi ympyrä, jonka oon täyttänyt vanulla ja sitten rypyttänyt sen tuosta reunasta. Ompelin sen sitten käsin kiinni koriosaan. Tyynyosan alla on täytettä myös tietenkin. Kangas taitaa olla Art Galleryn, jos jotakuta se kiinnostaa, aika nättiä sekin.

Se, mikä musta näissä korien tekemisesssä on kivaa, on se, että nämä ovat ihan sellaisenaan jo tosi kivoja, mutta erityisesti tykkään miettiä, miten niitä voi koristella eri tavoin. Maalit ja värit, erilaiset koristeet, kirjonta, langat ja kankaanpalat eri tavoin tuonne väliin aseteltuna - ihan hirveesti vaikka mitä mahdollisuuksia ja aina saa vähän eri näköisen. Muotoa ja kokoa voi muuttaa, sellainen soikeapohjainen mulla onkin vielä muuten kokeilematta!


Toinen juttu mitä oon ihmetellyt ja ihastellut Instagramissa on tuunatut/käsintehdyt nuppineulat tai siis niiden päät! Koristeitahan ne nyt enemmän ovat, mutta aivan ihastuttavia sellaisia. Kiva lisä just vaikka kässäaiheisiin valokuviin. En tiedä, millaisiin neuloihin nuppistaiturit niitä päitä tekevät, mutta omat kokeiluni tein ihan sellaisiin lehden kylkiäisenä saatuihin sydänpäisiin, vähän pitempiin tilkkutyöneuloihin. Sydämet oli vähän epäsiistin näköiset niin aattelin, etä hyvin joutaa muutama kokeiluun. Tein omani ihan pienistä kaksinkertaisista huovanpaloista ja kirjomalla, niitä kun nyt sattuu huovutuskurssin jäljiltä olemaan. Jostain massasta tulis aivan ihania, täytyy yrittää joululomalla viimeistään testailla tyttöjen kanssa sellaisiakin versioita.


Jokohan olis sitten niiden vinkkikuvien aika? Nämä korit ei sinänsä ole mitään vaikeita tehdä, mutta muutama juttu kannattaa ottaa huomioon, jotta saa sellaisen kuin toivoo. Ensinnäkin tietty se nyöri/naru/köysi/kangaskude. Eli se ei saa olla liian kovaa, jotta ompelukone pystyy sitä ompelemaan. Napakammasta narusta voi tehdä isompaakin koria, lötkössä kannattaa sitten tyytyä reilusti pienempiin. 

Toisena on ompelukoneen neula, eli kannattaa miettiä, vaihtaisiko sen perus 80 neulan 90 tai jopa 100. Kun materiaali on päätetty, voidaan aloittaa ja se tapahtuu tietenkin pohjasta. 








Taisin viimeksi sanoa, että tavataan marraskuussa ja aika tiukille meni, mutta ehdinpäs kuitenkin. Ja tulikin nyt ekstra pitkä postaus vielä, toivottavasti siitä jollekin on iloa ja inspiraatiota. Mulla on koulukässäilyjä riittänyt mukavasti, enkä ole kotona hirveästi ehtinyt tai jaksanukaan muita kässäilyjä tehdä. Pari tiskirättiä olen virkannut ja yhdet perusvillasukat tehnyt :). Mikään joulukässäilysuunnitelma eli itselle kauniit villasukat, punaruudullinen flanellipaitis ja jouluinen tilkkupeitto ei ole yhtään minkäänlaisessa vaiheessa eikä niistä mikään taida täksi jouluksi enää valmistua, mutta sellaista se elämä välillä on :). Pari joulutyynyä aion kyllä ommella!

Toivottelen teille kaikille täällä piipahtaville oikein ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta ja toivon, että viikonloppuna ehdin tulla kurkistaan, mitä teille kuuluu ja ehkä katsomaan jotain kässäaiheisia joulukalentereita myös! Mukavaa torstai-iltaa <3

Pieniä tilkkutöitä keittiöön ja ystäville

$
0
0

Pitkästä pitkästä aikaa tervehdin teitä täällä blogin puolella, oikein hyvää tätä vuotta kaikille <3.  Minulle kuuluu hyvää, olen nauttinut syksyllä aloittamistani opinnoistani ja tehnyt erilaisia käsitöitä ihan mukavastikin - koulujuttuja ja omia pieniä juttuja siinä sivussa pikkuhiljaa. Olen oppinut huovuttamaan, kutonut itselleni kangaspuissa huivin ja värjännyt sen, kutonut pojan huoneeseen raitamaton, värjännyt kankaita ja lankoja reaktiivi- ja happoväreillä, tehnyt estovärjäystä, opetellut teknisisä ratkaisuja mm. huovan ompeluun ja nyt pitäisi keksiä jokin pieni sarjatuote, jota alan tänä keväänä huovuttaen tekemään.

Kotosalla olen tehnyt pääasiassa pieniä ja isompia tilkkutöitä, yksi peitto odottaa tikkausta ja toisesta puuttuu enää muutama blokki. Lisäksi olen taas innostunut kirjomaan etupistoin ja erilaisia kanthakirjonta-tyylisiä töitä on syntynyt ja syntymässä useampikin. Tänään esittelen teille pieniä kodintekstiilejä ja niitä kantha-kirjontatöitä aion esitellä jossain vaiheessa myöhemmin. Kaikenlaista keskeneräistä löytyy myös täältä kotoa ja suunnitelmiakin on vaikka mitä :). Voisikin sanoa, että koiran hoidosta, koulusta ja lasten harkkakuskauksista liikenevän vapaa-ajan olen hyödyntänyt ihan mukavasti kässäilyyn, mutta tämä blogin pito (ja teidän muiden blogien lukeminen) on sitten kärsinyt aika tavalla, kun olen pitänyt nyt tärkeämpänä itse kässäilyä kuin siitä raportointia :). Mutta kivalta tuntuu olla täällä kirjoittelemassa taas! Instaan olen toki jonkin verran laitellut kuvia ja niitä kuvia voi käydä kurkkaamassa täältä.

Mutta siirrytäänpä keittiöhommiin. Aina välillä törmää kivoihin tilkkumalleihin esimerkiksi foundation paper piecing malleihin, joita tekee mieli kokeilla, mutta sitten ei jaksa kuitenkaan tehdä peiton verran niitä. Itse tykkään kyseisestä tekniikasta kovastikin, mutta vihaan ... no en nyt ehkä vihaa, mutta pidän vähemmän siitä paperin repimisestä valmiista töistä (tulee niin hirvee sotkukin aina :D). Fpp- mallit sopivat monesti yksinään tosi kivosti pussukoihin, patalappuihin yms pienempiin töihin ja niinpä päätin eräänä hyvin kylmänä pakkaspäivänä tehdä muutamia uusia kesäisiä patalappuja. Ja tässäpä ne ovat.




Kumpikin on ilmaismalli ja mehujäähän löytyy linkki sen suunnittelijan elise&emelien blogista postauksen loppupäästä ja pulloon täältä sewtakeahike-blogista (pullo pitää ensin tallentaa ja sitten tulostaa. Niin ja yksinkertaistin pullon korkkia, koska en vaan saanut siistiä alkuperäisellä mallilla).  Patalapuista osan tein itselle ja nuo omasta mielestäni näteimmät eli pullot ja kelta-punaiset jätskit lähtivät lahjaksi. Eilen sain viestin, että paketti on tullut perille, niinpä olikin hyvä tilaisuus näistä nyt kertoilla teillekin.

Tammikuussa oli Instagramin puolella menossa #tinydresdenparty, joka oli yhdysvaltalaisen Deidran järjestämä. Innostuin silloin ompelemaan joitakin pieniä Dresden-blokkeja ja osa niistäkin päättyi keittiötekstiileihin. Tykkään hirveästi keittiöpyyhkeistä ja kolme sinisävyistä blokkia päätyi leivinliinan koristeeksi.  Reunapitsi on virkattu jo kaksi vuotta sitten, malli on Isoäidin pitsejä -kirjasta, saman kirjan avulla opettelin muuten lukemaan virkkauskaavioita enkä enää juuri kirjoitettuja ohjeita lue, ainoastann, jos en ymmärrä kaaviosta jotakin kohtaa. Kaavalinkki tuohon dresdeniin löytyy Deidran blogista, se on alunperin tehty neulatyyny-tutoriaalin, mutta tuota blokkiahan voi käyttää koristeena ihan mihin vaan. Nuo kuvissa näkyvät tiskirätit virkkasin jo ennen joulua Novitan bambu-langasta, jota muutama kerä oli jäänyt pyörimään lankakoriini. Neliö on oma malli ja pyöreä "Modern crochet mandalas"-kirjasta.





Koska ystävänpäivä on jo niin lähellä, vinkkaankin teille vielä yhden pienen ilmaiskaavan. Nämä ehtii vielä vaikka ystäville ommellakin. Päätin nimittäin tehdä muutamille kirjanystäville kirjanmerkkejä annettavaksi ja tämä simppeli paper-piece malli on wombatquilts:n. Pienensin sydäntä muistaakseni 70 % (A4:sta A5:een) ja siitä tuli juuri passeli. Aika söpöt kirjanmerkit tuli, piti yksi säästää itsellekin, kun tytöt halusivat :).



Tästä tulikin nyt oikein tämmöinen vinkkipostaus, toivottavasti linkeistä on joillekin teille iloa ja inspiroi tilkkuhommiin. Minä lähden viemään ystävänpäiväkortit postiin ja täällä kuuluu keittiöstä sen verran kolinaa, että nuoret neidot ovat tainneet ryhtyä leivontahommiin. Mukavaa viikkoa kaikille teille ja oikein hyvää ystävänpäivää!

Ihana kesäkassi kantha-kirjoen

$
0
0

No jestas, olen taas täällä kirjoittelemassa! Syy on se, että tein omasta mielestäni niin ihanan kesäkassin meidän perheen naisten yhteiseen käyttöön, että haluan esitellä sitä vähän laajemmin kuin Instagramissa on mahdollista. Tietäen tulevan viikon tiukan aikataulun tajusin, että se on parasta tehdä nyt tai muuten se jää unholaan. Kaiken lisäksi sain kassin jo muutama päivä sitten valmiiksi enkä kertakaikkiaan malta enää pimittää sitä muulta maailmalta!

Viime vuoden lopulla tein pari pientä pussukkaa kanthakirjoen. Niin ja pienen pyöreän liinan, josta puuttuvat vielä mukialuset. Sitten tammikuussa alkoi Instan puolella sellainen kanthakirjonta yhteisompelu, jota järkkäsi australialainen Cat. Hyppäsin siihen mukaan ja tein isomman projektipussukan. Olen siis ollut melkoisessa kantha-koukussa tässä muutaman kuukauden. Mutta se onkin sellainen käsityömuoto, jota voin suositella ihan kaikille. Se on rento kirjontatapa, jossa ei ole niin tarkkaa, jos joku pisto ei ole ihan millilleen kohdallaan, se on äärimmäisen rentouttavaa ja jotenkin meditoivaa myös tekijälle, se on helppoa, melko nopeaa ja lopputuloskin on äärimmäisen kiva! Sitä on kätevää tehdä kotisohvalla perheen parissa ja jos projekti ei ole kovin iso, se on helppo pakata mukaan myös laukkuun. Itse aion jatkaa kantha-kirjonnan parissa vieläkin.






Ekan kanthakirjontatyön tein reilu vuosi sitten - edellisessä kuvassakin näkyvän Strösseli-peiton. Tuossa postauksessa kerroin myös lyhyesti tekniikan historiasta ja siitä kuinka tekniikkaan liittyy vanhojen sarien kierrätysidea. Itse olen näissä kantha-töissäni halunnut myös aina edes osittain kierrättää vanhoja tekstiilejä. Lisäksi olen töissäni käyttänyt pelkkiä puuvillakankaita joka kerroksessa, tosin aion tehdä silkkityynyn, johon kokeilen miltä vanu tuntuu siellä välissä. Raportoin siitä sitten, kun saan sen valmiiksi.


Tämän kesäisen pinkin laukun myötä piti ensin sukeltaa pinkkiin ja liilaan tilkkulaatikkoon, lisäksi tilasin muutamaa ihanaa Liberty of London kangasta Nova Melinalta muiden tilkkujen kaveriksi. Laukun ulkopuolen ompelin siis ensin kokonaan tilkuista, etu- pohja- ja takakappale ovat samaa ja nuo reunat sitten erilliset palat. Väliin laitoin vanhaa sinistä lakanaa ja taustapuolelle värjäsin koulussa vanhaa valkoista lakanaa pinkiksi. Sitten nämä kolme kerrosta laitettiin päällekkäin (olin tilkkupalat leikannut jo siis oikean kokoisiksi), harsin kerrokset yhteen, jotta reunat pysyvät tikatessa suorina ja aloin etupistoin koristelemaan kangasta.


Tässä työssä jätin solmut piiloon kangaskerrosten väliin ja saumanvaran verran reunasta jätin tikkaamatta. Tikkaamisessa käytin ohutta helmilankaa, kahta erilaista, toinen oli Eurokankaasta ja toinen Kuopion Napista ja Nauhasta (violetit kantohihnat myös sieltä). Jossain vaiheessa jo epäilin sähäköitä värivalintojani, mutta kyllä kassista sitten tuli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin - ja oikeastaan vielä ihanampi! Kokoa kassilla on noin 50 x 36 x 12 (ilman kantteja). Ja toki tämäkin työ piti viimeistellä tupsulla.


Jos joku nyt haluaa alkaa tehdä samanlaista kassia suht saman kokoisena ja haluaa, että siinä voi kanniskella oikein jotakin painavaa esim. maitotölkkejä, suosittelen harkitsemaan laukun tukemista vahvemmin esimerkiksi vanulla tai vahvemmalla vuorikankaalla ainakin tuon pohja-alan osalta. Itse halusin laukun nurjalle puolelle myös tuon kirjotun aaltomaisen pinnan enkä lähtenyt enää sitä vuorittamaan. Toki kanthakirjontaa voi kokeilla tehdä myös vahvemmalle/tiiviimmälle kankaalle, mutta se rasittaa sormia sitten huomattavasti enemmän kuin normaali/ohut puuvillakangas. Meidän laukku on isosta koosta ja ilman erillisistä tukimateriaaleista johtuen hieman lötkömäinen, mutta eipä siinä ole tarkoitus kilotolkulla mitään painavaa kantaakaan. Lähinnä ehkä sellaista rantavilttiä ja eväitä kesäisin (ja talvella keskeneräisiä kässäilyjä) :).

Tämän kesäisen kassin myötä toivotan muillekin jo kesäisiä ompeluajatuksia sekä oikein hyvää viikonloppua! Ai niin ja tuosta kuvien taustalla näkyvästä vanhasta vihreästä pussilakanasta, arvaattekos mihin aion sitä käyttää ;). Moro!



Vinot hirsimökit sekä yläsyöttäjä-rakkautta - Wonky log cabins

$
0
0

Tarvittiin kaksi lomaa, että sain tämän vuoden ensimmäisen tilkkupeiton valmiiksi. Joululomalla halusin jotakin helppoa ommeltavaa ja päätin aloittaa uuden tilkkupeiton (vaikka kaksi muutakin oli/on kesken). Malliksi valikoitui Love Patchwork & Quilting lehden malli, Wonky Log cabins. Sen on suunnitellut Karen Lewis ja malli löytyy lehdestä 29/2015. Tuohon aikaan taisin löytää tuon inspiroivan ja modernin tilkkutyölehden ja aloin pikkuhiljaa kääntyä vaateompelusta kohti tilkkutöiden maailmaa. Ensin vain pään sisällä ja sitten ihan konkreettisestikin. Uskotteko muuten, etten ole ommellut yhtään ainoaa vaatetta kesäkuun jälkeen... enkä ostanut ainuttakaan vaatetuskangasta :O. Pelkkää puuvillaa vain tilkkuiluun ja sitäkin suht maltillisesti.

No, joululomalla sain siis tuon päällisen ommeltua ja hiihtolomalla sitten tikkasin ja kanttasin peiton lähes valmiiksi. Pieni keittiöremontti esti peiton valmistumisen kokonaan, mutta sain sen sitten tällä viikolla viimeisteltyä. Vaikka varsinainen yhteistyöni Husqvarnan kanssa loppui jo viime vuoden lopussa, kinusin heiltä vielä silloin kokeiluun yläsyöttäjän, joka on on siis Husqvarnan koneissa erillinen lisälaite, toisin kuin vaikkapa joissakin Pfaffin malleissa, joissa se on kiinteänä toimintona.



Yläsyöttäjän avulla kangaskerrokset syöttyvät tasaisesti ja se on erityisen kätevä tilkkutöiden tikkauksessa tai vaikkapa liukkaiden ja ohkaisten kankaiden ompelussa. Suurin syy haluuni kokeilla yläsyöttäjää oli juurikin tilkkutyöt, sillä tikkaus, usemmassakin osassa, on tavallisesti melkoisen hikipisaroita nostattavaa hommaa ja ainakin itsestä tuntuu, että pahimmillaan siinä on niin omat hermot, ompelukone kuin peittokin melkoisen kovilla. Mutta, mutta - kun asensin yläsyöttäjän koneeseen ja lähdin tikkaamaan suht isoa (150 x 200) peittoa yhtenä kappaleena, tuntui kuin pilviverho olisi poistunut ja olisin päässyt ihan toiseen ompelumaailmaan. Niin mahtava laite se on! En todellakaan aio tikata enää yhtään tilkkupeittoa ilman yläsyöttäjää! Eli ostoslistan kärkeen menee ja heti.

Olihan tuossa tikkauksessa yläsyöttäjänkin kanssa melkoinen homma, itse asiassa isompi kuin tilkkupinnan ompelussa, mutta olen niin tyytyväinen nyt, kun yläsyöttäjän avulla uskalsin tikata muutakin kuin suoraa linjaa (eikä yhtään ryppyä takana - woohoo!!!). Toki tuo iso syöttäjäpaininjalka ei toiminut noissa pyörylöiden sisäkohdissa, mutta ne kohdat ompelin sitten ihan vapaalla konetikkauksella (syöttäjät alhaalla) viimeiseksi.




Nämä tilkkutyön kankaat ovat suurin osa viime kesän reissulta Kööpenhaminan Stoff & Stil:stä. Miten olikin mies osannut valita niin hyvän hotellin, että kangaskauppa oli vain muutaman sadan metrin päässä :). Ja minusta siellä oli tosi kiva ja moderni puuvilllavalikoima, meinasi tulla ihan valinnanvaikeus. Loput ovat sitten Eurokankaan palalaarista ongittuja. Halusin suht vaaleasävyisen, pehmeän ja rauhallisen oloisen peiton ja mielestäni lopputuloskin on sellainen. Nyt ehkä laittaisin takapuolelle jonkun vähän yksivärisemmän  kankaan, mutta ostin senkin silloin Köpiksestä ja tästä tuli nyt sitten samalla vähän sellainen matkamuistopeitto. Ajattelin tätä meidän olkkariin, mutta nelosluokkalainen halusi tämän itselleen - ja toki sen mielelläni sitten annan hänelle. Ehkä saan sen jossain vaiheessa sitten takaisin sohvalle.



Peiton välissä on puuvilla/polyestervanua, jota tilasin Hämeen Tekstiilituonnista. Siellä oli todella käsittämättömän nopea palvelu ja sain myös yllätyksekseni mallitilkut muista heidän tarjoamistaan vanuvaihtoehdoista. Ajattelin kokeilla ne nyt sitten kaikki jossakin vaiheessa läpi. Kiitos myös kaikille, jotka Instagramin puolella jaoitte vinkkejä vanun valintaan silloin, kun sitä mietin.

Täällä vaikuttaa siltä, että keväästä on tulossa melkoisen kiiruinen, joten en tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran tänne blogin puolelle vierailulle. Moikkaillaan enemmän tuolla Instagramin puolella, jotka siellä olette :). Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 (ja kiitokset niistä kaikista mukavista kommenteista edelliseen kanthakassi-postaukseen, se on ollut mulla nyt koulukassina :)).


Väkkäröitä - Pinwheels

$
0
0

Ihanat, myöhäiset perjantai-illan kevätterkut täältä suklaalevyn ja mehulasin ääreltä! Eikö olekin mahtavaa, että kevät on vihdoin täällä, lumet sulaa ihan silmissä jopa meidän pihasta ja metsälenkillekin pääsee illalla, kun valoa riittää ihan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Voi että, minä sitten tykkään tästä ajasta ja se ihana kesä on ihan pian täällä, en meinaa housuissani pysyä, kun odotan niin kovasti!

Tänään täällä blogissa tarjoan teille vappuväkkäröitä, vähän etuajassa kylläkin. Tilkkujutut meinaa täyttää pään ihan kokonaan, olen niin innostunut niistä nyt, tosin haaveilen jo myös siitä, että ilmojen hieman lämmetessä pääsen keinuun virkkaamaan tai kirjomaan. Paljon on projekteja listalla ja osa niistä tulee jo uniinkin, kun niin kova hinku olisi päästä niitä toteuttamaan!


Näitä väkkärä-blokkeja aloin tehdä jo muistaakseni lokakuussa. Tarkoituksena oli saada peitto kummilapselle joulupakettiin, sitten syntymäpäiväksi, mutta eipä onnistunut. Kyseinen neitokainen viettää kuitenkin nimppareitaan tämän kuun lopussa ja nyt voin vihdoin peiton kääriä pakettiin. Minulla oli heti alussa vaikeuksia blokkien tekemisessä ja se jumitti projektia aika lailla. En siis saanut kohdistettua (täydellisesti) noita kärkiä  keskellä läheskään aina (vaikka saumanvaran kanssa olin tarkkana) ja meni jo hermo alussa heti siihen. Olen kuitenkin yrittänyt tässä kovasti joka elämän alueella pyrkiä siihen, ettei lopputuloksen tarvitse olla (aina) täydellistä, vaan riittää kun siinä  elämäntilanteessa tekee parhaansa ja annoin itselleni "anteeksi" sen, että kaikki blokit eivät onnistu ihan prikulleen. Ajattelin myös, että ei kai 8 v sitä katso, vaan toivottavasti iloitsee siitä, että kummitäti on tehnyt hänelle kesäksi retkipeiton. Näiden ajatusten jälkeen peitto alkoikin valmistua nopeasti ja se on itse asiassa ollutkin jo valmis reiluin viikon - vai peräti kaksi?

Malli on jälleen Love Patchwork and Quilting -lehdestä, niitä on kertynyt melkoinen pino hyllyyn ja paljon on niissä kivoja toteutettavia malleja. Tein tästä hieman isomman kuin lehden malli, tästä tulikin tosi kivan kokoinen ja jatkossa aionkin pitäytyä peitoissa lähempänä tätä kokoluokkaa, joka on siis noin 116 cm x 160 cm. Tämä on eka valkotaustainen peittoni, niitä on näkynyt viime vuosina todella paljon ja ihanan raikkaita ovat, tosin sellainen olo tuli, että eivät ehkä sittenkään ihan sitä ominta tyyliäni. Olen myös aina pelännyt, että miten saan ne pidettyä puhtaana tekovaiheessa täällä lasten ja koiran keskellä. Koiran, joka heti tilaisuuden tultua mielellään testaa jokaista peiton raakiletta menemällä siihen päälle makaamaan.



Väkkäröihin sain hyvin menemään pienempiä tilkkuja, yritin valita sävyjä, jotka ainakin viime kesänä olivat tytön suosikkeja. Ehkä olisi voinut pitäytyä vain muutamassa sävyssä, mutta näillä nyt mentiin. Takapuolen geisha-kankaan on mies joskus tuonut minulle ja koska olemme kumpikin tytön kummeja, oli minusta tosi kiva ajatus laittaa miehen valitsema kangas peiton takapuolelle. Sellainen perinteinen aloittelijan kommervinkki tietysti kävi, että tuo valkoinen taustakangas, jossa on siis valkoista tekstiä loppui kesken ennen muutamaa blokkia ja laitoin loppuihin sitten ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Vasta terassilla luonnonvalossa näitä kuvia ottaessa huomasin, että valkoista on montaa sävyä ;). Ovat siis hieman eri sävyä, mutta ajattelin, että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka". Kävi kyllä mielessä, että voinko antaa peittoa sittenkään lahjaksi, mutta päätin hylätä ajatuksen - voin antaa.

Nyt, ennenkö ihan nukahdan tähän ruudun ääreen toivotan teille kaikille auronkoista kevättä ja mukavaa viikonloppua. Päiväkin on näköjään vaihtunut jo lauantain puolelle!

Hei hei Helmoja ja hepeneitä! Bye Bye my blog!

$
0
0
Viime viikolla sen päätin koiran kanssa ulkoillessani. Helmojen ja hepeneiden tarina on tullut päätökseen. Pitkästä aikaa olin yksin kotona ja antoisan, mutta erittäin kiireisen kevään jälkeen minulla oli aikaa pysähtyä ja miettiä asioita.

Helmoja ja hepeneitä oli yksi iso unelmani, pyörittelinhän sitä mielessäni melkein kahden vuoden ajan. Kun elämäntilanne vihdoin antoi myöten, sukelsin sen kimppuun suurella intohimolla ja innokkaana uudesta. Muistan edelleen sen hetken, kun julkaisin ensimmäisen blogitekstini. Uskomatonta, että tuosta hetkestä on jo melkein viisi vuotta.

Tässä vuosien varrella olen ymmärtänyt, että tarvitsin ehkä silloin kipeästi jotakin omaa henkireikää ja se oli blogi ja käsityöt. Käsityöt ovat toki aina olleet minulle todella tärkeitä, mutta blogi toi siihen jotakin uutta - uusia ideoita, uusia tekniikoita, uusia tuttavia ja ystäviä sekä myös kivoja yhteistyömahdollisuuksia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Voisi sanoa, että jos annoin paljon blogille erityisesti ensimmäiset pari vuotta, niin sain myös paljon. Sellaista, mistä en koskaan olisi osannut edes kuvitella.

Täytyy sanoa, että nämä vuodet blogin parissa ovat olleet kovin opettavaisia monella tapaa. Olen oppinut myös paljon itsestäni ja se on ehkä ollutkin se paras oppi. Tärkeintä on ollut oppia tunnistamaan, milloin minun pitää painaa jarrua, hidastaa tahtia ja sanoa ei kivoillekin asioille oman jaksamisen takia. Tajusin myös, että minä oikeasti olen aika taitava käsitöissä, monessakin lajissa.

Tunneskaala näiden blogivuosien varrella onkin ollut hyvin laaja, alkuajan innostuksesta ja luovuuden ilosta epäuskoon ja monenlaiseen riemuun, kovasta väsymyksestä turhautumiseen ja nyt luopumiseen. Kun aloitin tämän blogin, päätin, että sitten kun minusta tuntuu siltä, että minulla ei ole enää annettavaa blogille eikä sen mahdollisille lukijoille, en jätä blogia roikkumaan, vaan lopetan sen. Aiemmin en ole ollut vielä valmis luopumaan tästä, mutta nyt olen. Helmoja ja hepeneitä oli ennen kaikkea lasten- ja naistenvaateompelublogi ja kun pari vuotta sitten kurssi kääntyi monestakin syystä enemmän tilkkuilun pariin, en ole yrityksistä huolimatta tuntenut tätä blogia enää niin omakseni. Yksi syy oli se, että ahkeran bloggamisen myötä vaatekaappimme pursusivat ihania vaatteita ja aloin tietoisesti rajoittaa sitä, mitä voisin ommella. Ymmärsin, ettei sellaisessa vaate(mekko)määrässä ollut kenenkään kannalta mitään järkeä, mutta samalla katosi tietty luovuus ja ilo nimenomaan vaatteiden tekemisestä. Nykyään kyllä ymmärrän jo, että intohimoinen harrastaja ei voi tehdä pelkästään tarpeeseen, vaan välillä saa ja pitää irroitella "turhuuksienkin" parissa :). Kultainen keskitie on monessa asiassa se paras tie.

Nyt ajattelen niin, että tämä blogi on täyttänyt tehtävänsä elämässäni ja siitä luopuminen voi tuoda jotain muuta tilalle. Elämäni ja ompelupöytäni ovat jo pitkään täyttäneet tilkkutyöt. On muuten vallan ihanaa olla aloittelija jossakin lajissa! On niin paljon uutta, mitä ei ole koskaan ikinä ennen vielä kokeillut.

Olen joskus vuosi - kaksi sitten tainnut mainita täällä haaveen tilkkutyö- ja kirjonta-aiheisesta blogista. En osaa tällä hetkellä sanoa, perustanko joskus uuden blogin näiden alueaiheiden ympärille. Aika näyttää, jäänkö kaipaamaan tätä ja millainen yleensä blogien olemassaolo tulevaisuudessa on. Tilkkutöiden pariin minusta kaivattaisiin ripeästi uutta sukupolvea täällä Suomessa ja mielelläni olisin siinä joukossa, joka uusia ihmisiä sen pariin inspiroi. Toinen asia on kuitenkin se, tarvitaanko siihen blogia, vai riittääkö siihen kanavana esimerkiksi pelkkä Instagram.

Instagram-tilini aionkin vielä pitää, sillä tykkään jakaa siellä kuvia ja kertoa meneillään olevista projekteista. Vaihdoin tänään kuitenkin sen nimen ja linkki tähän blogiin poistuu sieltä lähiaikoina. Pohdin jonkin aikaa, aloitanko uuden Instagram-tilin, mutta siellä on kuitenkin jo reilun vuoden takaa niin paljon tilkkuiluun (ja kirjontaankin) liittyvää kivaa kuvamateriaalia, että on itselleni paljon vaivattomampaa vain vaihtaa sen nimi. Uusi nimi on surrur_sunday.

Ja vielä viimeisenä - tämä blogi ei olisi ollut mitään ilman teitä lukijoita ja ahkeria kommentoijia. Olen saanut tässä vuosien varrella tuhansia kannustavia kommentteja ja aina ihmettelen, miten juuri minulla oli se onni, ettei tänne ikinä eksynyt keneltäkään mitään negatiivista sanaa mistään. Sydämellinen kiitos teille jokaiselle, jotka olette kulkeneet mukana alusta saakka, keskivaiheilta tai vasta tässä rauhallisessa lopussa <3. Kiitos myös kaikille yrityksille/yrittäjille, joiden kanssa vuosien varrella sain tehdä yhteistyötä, niistä hetkistä riittää hyviä muistoja vielä vuosiksi eteenpäinkin. Ihanaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää jokaiselle teistä!

It's time to say goodbye to this blog! Thank you everone who has stopped by or left a comment over the years.
Viewing all 91 articles
Browse latest View live